Olin toissapäivänä myös sillä 60minuutin lenkillä. Ei ollut kovin kylmä, lunta ei satanut ja kävely sujui moitteettomasti. Jäi ihana fiilis. Olen taas saanut liikunnan ilosta kiinni!
Eilen en mennyt lenkille, mutta pidin lihasharjoituspäivän kotona. Pyrin aina vähän vaihtelemaan sitä, että välillä menen lenkkeilemään ja välillä treenailen kotona. Joskus molempia.
Äsken tulin todella iloiseksi. Laihduttamisen alusta saakka on vaaka pysynyt koko ajan yli 71kilon, melkein 72kilossa ja joskus jopa yli 72kilossa. Äsken kävin vaa'alla ja se näytti ensimmäistä kertaa tasan 71kg!! Toivottavasti ei mene enää kauaa, että paino putoaa alle 71kilon! Hitaasti mutta varmasti!:) Nyt seuraa tärkeä osuus:
Minulla alkoi tänään joululoma ja sen takia, en pääse lähiaikoina kauheasti postailemaan. Saattaa olla, että tulen seuraavan kerran kirjottelemaan vasta tammikuussa (7.päivä, en tiedä vielä), koska tästä lähtee ihana jouloma yhdessä ystävien ja poikaystävän kanssa! En sen takia kerkeä blogia pitämään. Joulun jälkeen tulen sitten kertomaan teille, miten meni joululoma, olinko paljon liikkeessä, paljon paino on noussut/laskenut vai onko se muuttunut ollenkaan, millaisia lahjoja sain, kuinka paljon herkuttelin joululomalla ja muuta jännää. Nähdään silloin viimeistään (ellen päivittele välillä lomankin aikana jotain pientä, varmuuden vuoksi nyt kuitenkin ilmoitan, että blogini pitää taukoa).
Oikein ihanaa joulua ja iloista uutta vuotta kaikille blogini lukiolle ja muillekin anonyymeille vierailijoille! Pitäkää itsenne vahvoina, liikkukaa, syökää hyvin, nauttikaa läheistenne seurasta ja älkää stressatko liikaa jouluaaton syöpöttelyistänne. Ei se yksi päivää elämää kaada!
Saatan käydä jouluaattona teitä vielä muistamassa!:) Heippa!
Mun motivaatio on taas huipussaan, mutta heti kun astuu talvivaatteiden kanssa tonne pihalle, niin se aina laskee ku lehmän häntä. Eilen oli tosi kamala sää tarpoa. Koko ajan pyrytti lisää lunta, kenkiin meni joka askelmalla kasa lunta, naamaan sato suorana lunta, posket punotti kylminä, hiki alko valua kauheiden topparytkyjen takia ja nenä vuos ku vesiputous. No, ei se haittaa. Pääasia, että tuli taas rämmittyä se peruslenkki eli noin 60minuuttia. Kotona olin jo aiemmin aamulla tehnyt lihastreeniä (vatsaa, selkää jne.). Nameiltakin vältyttiin.
Tänään taas uudestaan tonne pihalle rämpimään. Onneksi siellä ei näytä nyt satavan lunta. Pitäis keksiä joku toinenkin harrastus. Mennä vaikka salille tai uimaan välillä. Sali ei kyllä houkota, koska se on kallis ja ei niin mun mieleinen paikka ja aika kaukana (ei pääse muuten ku kävellen järkevästi) ja uimaankaan en haluais yksin mennä ja sekin on pitkällä/huonon matkan päässä kotoa. Hiihtää vois kokeilla ja joululomalla vois myös kävästä luistelemassa tms!
Taidan lähteä nyt pukemaan toppavaatteita taas niskaan, että tarkenee tarpoa tuolla sen tunnin verran! Lihasharjoituksista pidän tänään taukoa. Nähdään taas!
Olen vihdoin saanut motivaation taas huippuunsa! Ei enää ahdista eikä masenna. Mahtava olo. Meni tosiaan noi kaks vikaa viikkoa aika heikosti tai siis, laihdutusprojekti meni kyllä nii päi mäntyä että... Nyt olen saanut itteni kasaan ja valmis jatkamaan!
Nyt ne pikkujoulut on sitten ohitse. Tuli syötyä aika paljon pipareita ja muutenkin vähän herkuteltua ja maisteltua siideriä. Niin siinä vaan aina käy. Sitten ajattelin, että olisin kuitenkin liikkunut koko viikonlopun, mutta sinnepäs pamahti järkyttävät pakkaskelit ja lunta kinokset!
Perjantaina piti lähteä illalla lenkille, mutta sinnehän tuli Antti-myrsky, joka riepotteli puita, heitti lunta jatkuvasti kilottain niskaan jne. Kun kävin ostamassa maitoa lähikaupasta, niin sain jo tarpeekseni. Kengät menivät hetkessä täyteen lunta ja naama oli kirkkaan punainen. Päätin siirtää lenkkipäivää seuraavalle päivälle.
Lauantaina kävin sitten lenkillä. Hirveän vaikeaa oli se lumessa rämpiminen pitkästä aikaa. Tuntui kun olisi ollut juoksuhiekkaa alla. Muutenkaan missään tilaa lenkkeillä, kun metsätiet on näköjään taas varattu hiihtoladuille. Hohhoijaa.
Sunnuntaina en sitten jaksanut enää illlalla lähteä lenkille, kun oli tullut nukuttua myöhään ja sitten päivällä käytyä kiertelemässä kauppoja ja kirpputoreja (mitään löytämättä).
Olen saanut jo jotain lahjojakin ostettua! Pitäisi käydä loputkin ostamassa. Ensi viikonloppuna sitten... Shoppailu se vasta hyvää liikuntaa onkin! Sitä ei välttämättä tajua ajatella, mutta kun sellaiset 2-4 tuntia ravaa kaupasta toiseen, niin kyllä se ihan lenkkeilystä käy - jos ei ole jopa tehokkaampaakin!
Niin ja olen päättänyt siirtää punnitsemispäivää maanantaista tiistaille. Huomenna sitten vaa'alle vasta. En kyllä usko, että on mitään suuria eroja tossa painossa, kun on tullut vähän herkuteltua jne.
Olen puhunut ainoastaan ylipainosta ja painonpudotuksesta. Se on se, mitä haluan ja mihin pyrin. Kuitenkin peiliin katsoessani huomaan, etten ole mitenkään sairaalloisen lihava, eikä vatsani ole järjettömän iso. Tiedostan jatkuvasti, ettei minulla ole paljoa, mitä tarvitsee pudottaa ja ulkoisesti minua voisi tuskin lihavaksi haukkua. Kaikki eivät kuitenkaan tällaista asiaa huomaa ja ymmärrä - ainakaan ajoissa. Mielestäni Salatuissa elämissä käsitellään hyvin tätä aihetta...
Nuori tyttö, pahimmassa mahdollisessa iässä, tuntee jatkuvasti olevansa lihava, vaikka ei olisi. Tunne puhkeaa, kun poikaystävä jättää yhtäkkiä aivan ilman mitään järkevää syytä ja haukkuu selän takana. Jennin mielipiteet siitä, kuinka Iidan posket ovat "pyöreät" ja hänellä on kasvoissa "lapsen pyöreyttä" eivät ainakaan paranna kovin epävarman Iidan olotilaa. Alkaa jatkuva itsensä herjaaminen ja itsetunto tuntuu olevan nollassa. Kukaan läheisistä ihmisistä ei tunnu huomaavan, vaikka tyttö jättää ruokaa syömättä, istuu ruokapöydässä vielä muiden lähdettyäkin, lattialta ilmestyy ruuanmuruja, koskaan ei ole muka nälkä ja ulkona käydään juoksemassa jatkuvalla syötöllä. Lopulta Iida pyörtyykin, mutta sekään ei saa Sepon eikä Helenan herätyskelloja soimaan.
Huomasin, että tein laihdutusprojektini alussa joitain samoja asioita kuin Iida. Pidin tarkkaa päiväkirjaa syömisistäni, laskin joka kalorin ja olisin halunnut koko ajan olla lenkkeilemässä. Tuntui, että on pakko saada tuloksia. Itselläni tämän tunteen aiheutti yleinen käsitys ihannepainosta ja internetin keskustelupalstojen viestit (kaikkea törkyä sitä nuoret internetissä suoltaakin!).
Omien hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa, kun liikkumisesta tulee pakkomielteistä rääkkäystä, jokainen pienikin suupala kirjataan tarkasti ylös, yritetään syödä mahdollisimman vähän/ei ollenkaan, puntarilla käydään monta kertaa päivässä ja ympärysmittoja tarkastellaan monesti viikon aikana ja niitä kirjaillaan ylös.
Monella, joka aloittaa painonpudotuksen, jää se päälle, että yritetään liikkua yli rajojen ja koko ajan vain tunnetaan itsensä tukevaksi, vaikka paino olisi jo alle aiemman ihannepainon. Pitäisi tajuta lopettaa ajoissa, eikä jatkaa painonpudotusta enää sen jälkeen, kun siihen ei ole enää tarvetta. Kun ihannepaino (normaalipaino) on saavutettu, olisi tärkeää vain yrittää pitää se siinä säännöllisen liikunnan, pitkien yöunien ja tietynlaisen ruokailun avulla. Tämän vuoksi elämäntapamuutos onkin mielestäni aina parempi, kuin mikään erinäinen dieetti.
Laihdutus ei saa koskaan mennä syömishäiriön puolelle! Elimistö tarvitsee ravintoa ja lepoa jaksaakseen. Jos toimii niin kuin Iida, eli jättää syömättä ja yrittää selvityä syömällä päivässä vain muutaman suupalan, ei voi elää kovin kauaa. Erittäin vaarallinen yhtälö tuo jatkuva liikkuminen ja syömättömyys. Se ei saa olla mikään laihdutuskeino! Tärkeintä on syödä monta kertaa päivässä vähän ja liikkua muutaman kerran viikossa, mutta ei syödä "mahdollisimman vähän" ja liikkua "mahdollisimman paljon". Huippu-urheilijatkin syövät välillä isojakin annoksia ja paljon proteiinia, jotta jaksavat! Elimistö tarvitsee sitä! Eihän autokaan kulje ilman bensaa. Tärkeää on siis katsoa mitä syö, kuin että kuinka paljon syö, vaikka tottahan se on, ettei mitään mahdottomia määriä voi syödä, jos haluaa painoa pudottaa, mutta ei nyt mitään mahdottoman pieniäkään! Lautanen vain puolilleen täyteen salaattia, vähän pastaa tai perunaa, lihaa (esimerkiksi kauhallinen lihakastiketta) ja kyytipojaksi vaikka ruisleipä kevytlevitteineen - siinä on täydellinen lämminateria. Sen sijaan jääpaloja ei voi pitää ateriana...
Usko, kun muut sanovat, että olet normaalipainoinen ja kaunis, eikä sinun tarvitse laihduttaa. Varsinkin, jos painoindeksisi on 18,5 - 24,99 (tämäkään ei aina kerro koko totuutta), niin älä jaksa väittää olevasi muka liian lihava ja ruma. Tärkeintä on terveys ja hyvinvointi. Syömishäiriö on sairaus, joka tarvitsee hoitoa! Niin kuin myös liiallinen ylipaino. Muistakaa kuitenkin kaikessa kohtuus. Liikuntaa kohtuudella ja ruokaa kohtuudella! Älkää olko koko ajan nokka kiinni puntarin lukemissa ja vyötärön ympäryksen senttimetreissä. Tuloksia tulee hiljalleen, jos on tullakseen. Jatkuva tarkkailu vain lannistaa ja ahdistaa.
